Inarilaisen harrastustoiminnan lyhyt anatomia

Minun teemani

Minun pelikirjani lähtee kaikessa toiminnassa siitä, että kunta ja kunnan palvelut ovat kuntalaisia varten. Jos ei ole kuntalaisia, ei ole kuntaakaan. Minulle vaaliteemoistani tärkein on lasten ja nuorten hyvinvointi. Lasten hyvinvointi lähtee perheistä ja perheiden hyvinvoinnista, mutta iso ja tärkeä osa tätä hyvinvointikokonaisuutta on lastemme harrastustoiminnan taso. Harrastustoimintamme olosuhteet ja laatu ovat myös kokonaisuutena iso elinvoima- ja pitovoimatekijä kunnalle.

Suomalaiset lapset liikkuvat liian vähän. Ikävä kyllä myös inarilaiset lapset liikkuvat liian vähän. Opettajien viesti ja valtakunnallisten liikuntatestien luvut ovat meillä Inarissa tylyt. Lasten kunto on huono. Valtakunnallisesti asiaan on herätty lajiliittojen ja urheilujärjestöjen toimesta ja hihat on kääritty.

Seuratoiminta Inarissa

Minun lapsuudessani 80-luvulla meillä oli vielä yritystä harrastustoiminnan järjestämisessä: oli yleisseurojen lisäksi monta erikoisseuraa pesäpallossa, laskettelussa, uinnissa, moottorikelkkailussa jne. Urheilukenttä oli kylän keskus ja Lapin Susien rakentamassa urheilutalossa oli jatkuvasti tapahtumia. Talkootyö oli voimissaan ja yhdistystoiminnassa oli positiivinen vire. Pikkuhiljaa suurin osa tästä toiminnasta on hiipunut osittain tai kokonaan pois. En ole huomannut, että tästä kunnan elinvoiman ja kunnan nuorison ja miksei kaikenikäisen väestön keskeisestä asumisviihtyvyyteen ja elinvoimaan vaikuttavasta asiasta olisi kukaan oikein koskaan osannut olla aidosti huolissaan. Tätä seurojen vapaaehtoisvoimin tekemän työn merkitystä ei ole selvästi ymmärretty, eikä siihen ole osattu oikealla tavalla tarttua.

Uuden koulukeskuksen rakennustyömaalta kantautuu välillä tietoja, että komea ja loihakka koulu on tulossa. Tiedossani ei ole, että meitä kunnan yhdistysten edustajia, eli erittäin isoa ja merkittävää palveluiden käyttäjää, olisi missään vaiheessa pyydetty mukaan suunnitteluun, nimeämään edustajaa työryhmiin tai että meidän tarpeitamme rakennuksen käyttäjinä oltaisi millään lailla kuultu. Koen tämän jopa hiukan loukkaavana sekä vapaaehtoistyötä ja seuratoiminnan sisällä olevaa osaamista aliarvioivana. Valtuutettuna haluaisin ehdottomasti nostaa yhdistystemme ja koko kolmannen sektorin roolin arvostusta kunnassamme.

Yhdistysten rooli kuntastrategiassamme on kyllä tunnustettu, mutta kuitenkin aika löperösti strategiaan kirjattu. Ja strategia kuitenkin ohjaa kunnan toimintaa. Pientä positiivista kehitystä on kuitenkin olemassa: muun muassa hyvinvointipäivät, yhdistysten tapaamiset, hyvinvointikoordinaattorin virka sekä strategiaankin nostettu avustusten uudistamistyö. Valtuutettuna haluaisin ehdottomasti olla tukemassa tätä kehittämistyötä, jonka tavoitteena on vahvistaa seurojemme ja yhdistystemme arvostusta ja panostaa seurojen ja yhdistysten toiminnan tukemista. Seurojen ja yhdistysten hyvin hoidetulla työllä olisi valtava positiivinen merkitys kunnan elinvoimaan sekä pitovoimaan.

Nuorten näköalattomuus

Olen itse ollut koko ikäni mukana inarilaisessa urheilutoiminnassa. Viimeiset reilut 11 vuotta valmentajana ja seuratoimijana. Olen viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani urheilukentän tontilla, jäähallilla, urheilukentällä ja urheilutalolla. Olen keskustellut paljon inarilaisten nuorten ja nuorten vanhempien kanssa. Keskusteluissa nousee esille nuorten näköalattomuus sekä urheilutoimintaan että asumiseen kunnassamme yleensä. Inarilaisen urheilijapolun läpikäyneillä nuorilla ei ole uskoa, että tavoitteellista urheilutoimintaa voitaisiin jatkaa yläasteen jälkeen Inarissa.

Tuntuu, että vuosi vuodelta kasvava joukko tavoitteellisia urheilijoita kokee, että kehittyäkseen urheilijana on viimeistään lukioon tai toiselle asteelle lähdettävä Inarista pois. Osa nuorista kokee koko kuntamme yleisen palvelutason siinä määrin vaatimattomaksi, että kunnasta on lähdettävä. Uskon lujasti, että erityisesti urheilutoiminnan laadun ja pelaajapolun ”jatkaminen” on meillä mahdollista Harrastamisen Suomen mallin sekä ennakkoluulottoman kehittämistyön avulla. Sitä kautta voimme vahvistaa nuortemme uskoa ja kiinnostusta jatkaa lukio tai toisen asteen opintojaan Inarissa.

Tunturi-Kiekko ja Harrastamisen Suomen malli

Tunturi-Kiekko ry:n johtokunta päätti noin kolme vuotta sitten lähteä uudistamaan seuratoimintaamme. Teimme huolellisen hankesuunnitelman ja saimme kahden vuoden ja 15 000 € suuruisen tuen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä seuratoiminnan kehittämiseksi. Tuella ostimme valtakunnan parhailta ammattilaisilta konsulttipalveluita niin seuran hallinnon kuin urheilutoiminnan kehittämiseksi. Kehitystoimintamme seurauksena olemme Lapin ensimmäinen Olympiakomitean Tähtiseura-laatumallin saanut jääkiekkoseura. Toiminnan laadun parantuessa on niin pelaajien kuin muidenkin seuratoimijoiden hankkiminen huomattavasti helpottunut ja seuramme tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä. Tunturi-Kiekon seuratoimintaan on imua. Seuratoiminnan kehittämistyön yhteydessä olen tutustunut hallituksen tuella valtakunnallisesti toteuttavaan ja nyt pilotointivaiheessa olevaan Harrastamisen Suomen malliin. Mallin tarkoituksena on varmistaa jokaiselle suomalaiselle lapselle maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen.

Olemme Tunturi-Kiekossa vahvasti olleet osaltamme edistämässä ja vaikuttamassa, että myös Inarin kunta on jättänyt hakemuksen päästäkseen pilotoimaan tätä mallia. Tunturi-Kiekolle vastikään myönnetyssä kaksivuotisessa Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämässä seuratoiminnan kehittämiseen tähtäävässä hankkeessamme haluamme olla voimakkaasti mukana auttamassa ja luomassa mallia harrastustoiminnan kytkemiseksi myös koulupäivän yhteyteen. Omien kokemustemme perusteella ne lapset, jotka ehkä eniten tarvitsisivat harrastusten tuomaa yhteisöllisyyttä, turvaa ja rytmiä, eivät koskaan pääse ohjattujen harrastusten pariin. Kysymys ei ole niinkään rahasta, mutta kysymys on jonkinlaisesta perheiden elämänhallinnasta. Meillä Tunturi-Kiekossa on omat mallit ja kanavat, joilla vähävaraisia perheitä voidaan tukea. Yhdenkään inarilaisen lapsen harrastaminen ei jää rahasta kiinni. Emme kuitenkaan voi mennä koteihin hakemaan lapsia, patistamaan ja kannustamaan, että treenit alkavat pian.

Monessa maassa harrastustoiminta keskittyy jo perinteisesti koulupäivän yhteyteen. Suorituspaikat ovat koulujen yhteydessä ja harrastukset toteutetaan koulupäivän aikana tai heti koulupäivän jälkeen. Tätä mallia haluaisin kaikin keinoin Suomessa ja meillä Inarissakin edistettävän. Valtava määrä energiaa säästyisi, kun vanhempien työpäivän jälkeinen kiire jäisi pois. Nyt pitää juosta kotiin ja ehtiä valmistamaan ruoka ajoissa, jotta ehtii sitten lasten kuskausrumbaan ja kököttämään ilta harrastuspaikoilla. Päivän kuulumiset vaihdetaan vasta siinä vaiheessa, kun lapset peitellään nukkumaan – jos omalta uupumukselta jaksetaan. Perheet voittaisivat. Koulun yhteydessä, meidän parhaiden opetus- ja kasvatusalan asiantuntijoiden, eli opettajien kanssa yhteistyössä tehtävä harrastustoiminta väistämättä parantaisi toiminnan laatua ja toisi uskottavuutta. Samalla on alleviivattava, että mallin tarkoituksena ei ole tuoda yhtä uutta lisätyötä jo muutoinkin kovilla oleville opettajillemme. Päinvastoin.

Harrastamisen Suomen mallista koulut ja yhdistykset tekevät yhteistyötä. Seurojen ja yhdistysten roolina on olla tuottamassa tätä harrastustoimintaa koulupäivän yhteyteen. Meillä Tunturi-Kiekossa tavoitteena on, että kaksivuotisen hankekautemme jälkeen voisimme edelleen pitää seurassamme hankkeen avulla palkatun ammattivalmentajan tukemassa kaikkea seurassamme tehtävää toimintaa. Taloudellisesti se olisi mahdotonta ilman Harrastamisen Suomen mallin luomaa edellytystä. Mikäli tämä kouluihin, päiväkoteihin ja kunnalle yleensä tehtävä yhteistyö olisi osarahoittamassa toimintaamme, voisimme palvella jäseniämme, eli kuntalaisiamme oleellisesti paremmin harrastustoiminnan järjestämisessä. Tätä toimintaa haluan olla edesauttamassa läpi koko inarilaisen järjestö- ja harrastuskentän.

Olosuhteet

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen toiminut viimeiset reilut 11 vuotta valmentajana ja seuratoimijana. Koko tuon ajan olemme urheiluväen kanssa joutuneet sietämään ja taistelemaan oikeuksistamme harrastaa. Käyttäjänä olemme kokeneet toistuvasti saavamme huonoa palvelua. Vuosikausia urheilukentän, urheilutalon, ulkokaukalon ja jäähallin kunnossapitoon liittyvät vastuut ovat näyttäytyneet meille käyttäjille sekavina ja epäselvinä (tekninen toimi, liikuntatoimi, sivistystoimi, tilaliikelaitos ja kuka ties mitä). Tilanteesta on tullut yleinen vitsin aihe. Olemme myös aina joutuneet sopeuttamaan toimintamme jonkun loman, työvuoron tai vastaavan muun ennakoitavissa olevan ns. yleisen syyn vuoksi.

Minun ajatusmallini mukaan erityisesti kunnassa ja valtiolla ei kukaan työntekijä voi olla töissä itseään varten, vaan aina meitä käyttäjiä varten. Kunnan tuottamat palvelut tulee aina tehdä käyttäjien tarpeet edellä eikä niin, että meidän käyttäjien täytyy sopeuttaa koko urheiluseuran toiminta vanhakantaisten ja jäykkien työvuorolistojen, henkilökemioiden, vakiintuneen tavan tai kunnan eri osastojen huonon kommunikaation takia. Vuosien varrella olen kyllä oppinut tuntemaan keskeiset työntekijät ja viranhaltijat, ja he ovat uutteraa ja osaavaa väkeä. Ongelmat eivät ole henkilöissä, ne ovat rakenteissa. Tätä faktaa korostaa se tosiseikka, että vaikka henkilöt ovat vaihtuneet, niin ongelmat ovat säilyneet. Seuratoimijana arvostaisin kokonaan toisenlaista yhteistyötä ja vuorovaikutteisuutta kunnan ja seuran välillä. Se ei voi olla oikein, että palveluntarjoaja (kunta) ja palvelun käyttäjä (yhdistys) kommunikoivat vain silloin, kun toista on kritisoitava. Juhlapuheet ovat sitten asia erikseen. Haluaisin valtuutettuna käyttää palvelumuotoiluosaamiseni organisaation ja erityisesti palveluiden kehittäjänä tämän ongelman poistamiseksi ja parempien palveluiden tarjoamiseksi urheileville kuntalaisille ja sitä kautta olla löytämässä ratkaisuja, joilla tämä ikuisuusongelma voitaisiin poistaa.

Nyt kun Suomessa ja myös meillä Inarissa lasten harrastamista ollaan tuomassa koulutoiminnan yhteyteen, harrastuspaikkojen ja koulun sijainnin merkitys korostuu. Tästä syystä muun muassa meille inarilaiselle kiekkoväelle tuli ”veret seisauttavana” tieto koulukeskuksemme sijainnista. Koulukeskuksen paikasta voidaan niin kutsutun alue- ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta olla montaa mieltä, mutta millään muotoa se ei palvele Harrastamisen Suomen mallia kunnan suosituimman liikuntalajin osalta. Myös hieno, mutta todella vaatimattomalla käytöllä oleva urheilukenttämmekin jää toiselle puolelle kylää. Koulukeskuksen paikka on kuitenkin valittu ja sillä on mentävä.

Koulukeskuksen turvallinen saavutettavuus koulumatkojen osalta ja myös matkat koulukeskuksen ja harrastuspaikkojen välillä on huolellisesti ratkaistava. Nykyinen silta ei riitä. Kunnassamme on onneksi maankäyttöön liittyvien haasteiden vuoksi paljon osaamista teknisellä puolella muun muassa maankäytön suunnitteluun liittyen. Uskon, että kunnasta kaavoituspuolen asiantuntijoilla on paras ymmärrys siitä, mihin esimerkiksi tuleva silta tulisi tehdä. Itse haluaisin olla valtuutettuna ja maankäytön ammattilaisena mukana toteuttamassa turvallista ja sujuvaa ”koulu- ja urheilijapolkua/-käytävää” koululta kylälle; ennakkoluulotonta ratkaisua, jonka avulla lapset voisivat turvallisesti ja sujuvasti kulkea niin kotiin kuin suorituspaikoille. Lasten harrastamisen esteeksi nykyinen koulukeskuksen sijainti ei saa muodostua. Meiltä on löydyttävä toteuttamistavat nyt ja jatkossa myös koulupäivän yhteyteen rakennetun jäällä tai urheilukentällä tapahtuvan harrastamisen toteuttamiseksi, vaikka koulukeskus ja suorituspaikat sijaitsevat hassusti eri puolilla kylää. Tässä toivon rohkeita ja kunnianhimoisia ja ennen muuta käyttäjälähtöisiä ratkaisuja. Käytetään tänne ne paikkavalinnalla säästetyt eurot.