Tieyhteys Kutturasta Repojoelle – yhteisen turvallisuuden ja paikallisten tarpeiden tasapainoa etsimässä

11/2024

Lapin liikennestrategia on tulossa maakuntahallituksen päätettäväksi lähiaikoina. Osana suunnitelmia on tieyhteys Kutturasta Repojoelle, mikä on aiheuttanut vilkasta keskustelua Inarissa – eikä ilman syytä. Se on heti todettava, että Inarin kunta ei ole ollut millään tavalla aktiivinen Kuttura–Repojoki-tiehankkeen edistämisessä. Hanke on nostettu Lapin liikennestrategiaan Puolustusvoimien toimesta ja se on osa kokonaisuutta, jolla halutaan turvata pohjoisen alueen puolustus- ja huoltovarmuutta. Inarin kunta on edunvalvonnassaan sitoutunut Pokantien kunnostamiseen, ja vaikuttamistyö sen osalta jatkuu.

Toivon kuitenkin, että Lapin maakuntahallitus hyväksyy liikennestrategian Kuttura–Repojoki-tieyhteyksineen. Tien lisääminen strategiaan on ulospäin viesti siitä, että puolustuskykyä ja -valmiuksia kehitetään jatkuvasti myös täällä pohjoisessa, eikä Lappia ole jätetty heitteille. Jos paikallisesti riitelemme strategisesti tärkeäksi arvioidusta hankkeesta, on se huono viesti paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti. Yhteisen turvallisuuden kannalta tärkeän hankkeen torppaaminen voi näyttää ulospäin siltä, ettei maanpuolustuksellisia tarpeita pohjoisessa ymmärretä. Jos ei anneta mahdollisuutta rakentaa puolustusta, onko edellytyksiä puolustaa? Tällaista viestiä en haluaisi olla kenraalikunnallemme lähettämässä. Tämän takia pidän tärkeänä, ettei Inarin kunta lähde vastustamaan tietä osana liikennestrategiaa.

Strategiassa oleva suunnitelma ei vielä tarkoita toteutuspäätöstä – tarkempia toteuttamisedellytyksiä tullaan aikanaan tutkimaan erikseen maakuntakaavoituksessa ja varsinaisissa tiesuunnitelmissa. Mikäli tietä rauhan aikana rakennettaisiin, vaatisi se laajat ympäristövaikutusten arvioinnit, ympäristöluvat ja kuulemiset. Näillä arvioinneilla ja selvityksillä selvitettäisiin tien rakentamisen edellytyksiä, eli että onko tie tehtävissä siten, että siitä ei aiheudu tien rakentamisen estävää vahinkoa tai haittaa ympäristöön, kulttuuriin tai elinkeinoihin. Sekin on vaihtoehto, että tietä ei voitaisi tehdä, vaikka se strategiassa olisikin. Mikäli tienrakentaminen ei olisi mahdollista esimerkiksi luontoarvoja tuhoamatta, pakottaisi se kehittämään toimintamalleja ja tekniikoita. Siksikin on tärkeää, että strategiavaiheessa erilaisten yhteystarpeiden tunnistamisen yhteydessä, niitä ei suorilta torpattaisi. Se tappaa kehityksen.

Meille inarilaisille tämä tieyhteys voi näyttäytyä myös osana pitkää jatkumoa, jossa alueita on vuosikymmenten varrella hyödynnetty yleisen edun nimissä. Lapissa on vuosien varrella hakattu voimallisesti metsiä, valjastettu ja säännöstelty järviä. Epäilemättä näillä toimilla on palveltu yhteistäkin etua, mutta jatkossa on edellytettävä, että meille inarilaisille jää muutakin kuin ”hyvät korvasienipaikat”. Jos Kuttura–Repojoki-tie tullaan tekemään yleistä etua varten, on tämän erämaa-alueen halkaiseva tie melkoinen kolaus ja mainehaitta myös Inarin kunnalle ja sen elinkeinoille. Tie aiheuttaisi muutoksia myös paikalliseen tapakulttuuriin ja luontoympäristöön. Kuntamme erityinen luonto ja erämaisuus ovat tärkeitä arvoja meille inarilaisille ja jokainen uusi tieyhteys kaventaa perinteistä elämäntapaa. Kysymys kuuluukin, millä tavalla tämä yleistä etua vaativa hanke toteutuessaan voidaan kompensoida kuntalaisten hyväksi tai paikallisyhteisöille? Voisiko kompensaatio kohdistua perinteisten elinkeinojen tai luontomatkailun kehittämiseen tai paikallisen yhteisön elinvoimaa tukeviin hankkeisiin?

Kuttura–Repojoki-tieyhteyden ilmestyminen Lapin liikennestrategiaan on viesti siitä, että koko kansallinen turvallisuusjärjestelmämme on muuttumassa ja on yhdessä rakennettava uutta. Kun jotain muuttuu, on se osattava kääntää mahdollisuudeksi paikallistasollakin.