UUSIA KEINOJA YKSITYISTEIDEN TIENPIDON TUKEMISEEN

Hyvin hoidettu yksityistieverkosto on tärkeä osa kyliemme elinvoimaisuutta. Inarin Keskusta painottaa kuntavaaliohjelmassaan yksityistieverkoston suunnitelmallisen hoitamisen ja avustuskäytäntöjen kehittämisen tarvetta. Ilmeisesti jonkinlaisia selvityksiä laajan ja käyttötarpeiltaan hyvin kirjavan yksityistieverkoston kartoittamiseksi on kunnan toimesta jo käynnistettykin, mikä on hyvä asia.

Mielestäni tiekuntien toimintaa tulee kunnan puolesta edesauttaa ja avustuskäytäntöjä tulee kehittää jatkuvasti. Hyvin hoidetut yksityistiet eivät pelkästään palvele kiinteän asutuksen tai vapaa-ajan asutuksen kulkutarpeita vaan ovat myös kilpailukykyisen elinkeinoelämän elinehto ja siksi yksi vetovoimatekijä ja osa kunnan hyvin hoidettua perusinfrastruktuuria. Tästä on ehdottomasti myös kunnan ja valtion kannettava vastuuta.

Rovaniemen tilanne

Tutustuin työtehtävieni puolesta tarkasti Rovaniemen tilanteeseen heidän yksityisteiden tienpidon järjestämisen suhteen. Tein reilun vuoden töitä Rovaniemen alueen yksityistieverkoston saattamiseksi muuttuneen yksityistielain (2019) vaatimaan asentoon.

Rovaniemen tilanne on kieltämättä samankaltainen kuin meillä Inarissa. Rovaniemen kaupungin maalaiskunnan yhdistymisen seurauksena Rovaniemi on profiloitunut ja markkinoi itseään kylien kaupunkina ja kaupungin alueella on paljon asemakaava-alueen ulkopuolisia asutuskeskittymiä, kuten meilläkin. Alueen tienpitoon vaikuttaa merkittävästi historia eli entinen kaupungin ja maalaiskunnan kilpavarustelu mm. erilaisten palveluiden avulla ja jossa puolin ja toisin pyrittiin saamaan asukkaita oman kunnan alueelle. Maalaiskunta ohjasi maankäyttöä paljon yleiskaavoilla, joista osa oli vieläpä oikeusvaikutuksettomia. Joka tapauksessa tienpitovelvollisuutta ei maalaiskunnalla yleiskaava-alueilla ollut. Maalaiskunta tarjosi kuitenkin jonkin asteisen tienpidon asukkailleen.

Kun kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät ja myöhemmin yksityistielain muutos edellytti avustusten saamiseksi järjestäytynyttä tiekuntaa, oli edessä iso savotta tiekuntien perustamiseksi ja avustuskäytäntöjen muodostamiseksi. Avustuskäytänteiden osalta tilanne Rovaniemellä on edelleen osittain avoin. Avustus voidaan vastaanottaa kunnossapitona tai rahana käsittääkseni juuri teiden hyvin vaihtelevan tason vuoksi.

Lainsäädäntö

Kunnan kaava-alueiden tienpito perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin eli kaavateiden kunnossapito on kunnan velvollisuus. Asialla on siten myös maankäyttöä ohjaava elementti, eli kunta ohjaa asukkaitaan kaava-alueille mm. näillä kunnallistekniikkaan liittyvillä kunnan hoitamilla palveluilla. Ja toisinpäin, jos kuntalainen hakee asumisviihtyvyyttä tai -väljyyttää tms. ja haluaa rakentaa kaava-alueiden ja kunnallistekniikan ulkopuolelle, tietää hän joutuvansa varautumaan mahdollisesti suurempiin asumis- rakentamis- ja kunnossapitokustannuksiin kunnallistekniikan puuttuessa.

Pääsääntöisesti aina yksityisteiden asianmukainen tienpito vaati järjestäytyneen tiekunnan ja joka tapauksessa järjestäytynyt tiekunta on edellytys kaikelle tiekunnan avustusten vastaanottamiselle. Tiekunnat voivat saada avustusta paitsi kunnalta, myös valtiolta (ELY-keskukset). Tiekunnan järjestäytyminen ja toimiminen lain vaatimalla tavalla on edellytys kaikkien tukien saamiseksi.

Ratkaisuja

Ennen yksityistielain muutosta vuonna 2019 kunnissa toimivat tielautakunnat. Tielautakuntien toimintaa varten kunnissa oli yksityistieasioihin nimetty virkamies. Hänen tehtävänsä oli valmistella asiat tielautakunnalle. Vaikka tielautakunnat ovat onneksi taaksejäänyttä elämää, niin mielestäni kunnassamme, jossa on siis laajahko yksityistieverkosto, tulisi olla yksityistieverkostomme kehittämisestä kokonaisuutena vastaava henkilö. Osaamista tähän kunnastammekin varmasti löytyy ja aina on mahdollista hankkia tätä osaamista.

Kunnalla voisi olla korostetumpi rooli alueellamme olevien tiekuntien toiminnan ja osaamisen kehittämisessä, avustushakemusten ja suunnitelmallisen tienpidon kulttuurin luomisessa. Kaikki suuremmat teiden perusparannushankkeet ja siltojen korjaukset tulisi tehdä suurimmaksi osaksi kunnan ulkopuolisella rahoituksella ja siksi on tärkeää, että kuntamme alueella toimivilla tiekunnilla on riittävät edellytykset imuroida tätä rahaa kuntaamme. Vähänkin suuremman yksityistien perusparannushankkeen (tai sillan korjauksen) rahoituksen järjestäminen, avustushakemusten laatiminen ja urakkatarjousten sekä talkootyön mitoitus ovat kuitenkin kohtalaisen vaativia hommia. Tässä kohtaa kunta voisi tarjota tukea tiekunnille erityisesti neuvomalla ja ohjaamalla.

Pitäisin myös tärkeänä, että kuntamme alueelta löytyisi mahdollisimman pian tieisännöitsijäkoulutuksen (Tiko) saaneen tieisännöitsijän palveluita. Tieisännöitsijä on koulutuksen saanut ammattilainen, joka tarvittaessa huolehtisi käytännön tienpito- ja hallintotehtävistä yhdessä tiekunnan tai tieosakkaiden kanssa. Mikään velvollisuus tiekunnalla ei näitä konsulttipalveluita olisi tietenkään käyttää, mutta uskon, että monelle tiekunnalle mahdollisuus saada apua hallintoon ja tiepidon pitkäjänteiseen suunnitteluun olisi iso helpotus. Tiedossa on myös, että monet kunnat ovat jo huomanneet tieisännöitsijän olevan arvokas apu kunnanavustuksien jakamisen valmistelussa ja jotkut tieisännöitsijät toimivat myös tiekuntien neuvojina niin, että kunta maksaa siitä korvauksen. Naapurikunnissamme näitä tieisännöitsijöitä jo on ja työssäni saama palaute on ollut sen suuntaista, että Inarissakin olisi ehdottomasti tilausta tällaiselle osaajalle. Kenties tieisännöinti voisi tarjota jollekin osaajalle elinkeinon.